Se päätös syntyi tasan kuusi vuotta sitten

Kirjoittanut Eilakaisla - 24.04.2017

Olin katsellut heitä jo monta vuotta – usein autoni ikkunoiden läpi – etäältä.  Näin heitä autoillessani kauppaan, mennessäni töihin aikaisin aamulla ja palatessani illalla takaisin itse usein väsyneenä päivän kiireistä ja valmiina rojahtamaan soffalle lempiharrastukseni pariin eli kanavasurffailemaan. Mutta keitä he olivat?  Kunpa minäkin jaksaisin – kehtaisin – uskaltaisin.  Olin salaa ihastunut.

Yritysmaratonviesti-Se päätös syntyi aika tasan kuusi vuotta sitten

Aikaa kului, vuodenajat seurasivat toisiaan, kanavia vaihtui ja minä seurasin näitä alati lisääntyviä ihmisiä ympärilläni menossa jonnekin tai ei ehkä minnekään, tai ainakin lopuksi takaisin sinne mistä lähtivätkin. Nämä ihmiset olivat täynnä energiaa, tarmoa ja voimaa – yhden naapurini mukaan: ”Hulluja saatana!” Minusta hyvällä tavalla. Ihailuni kasvoi – ja kasvoi. Samoin kasvoi tämä joukkio ympärilläni. Eikä vaan kotimaassani, vaan heitä ilmestyi nyt myös lomallani Sisiliassa San Giorgion rantabulevardille jo aamutuimaan – tosin sillä erotuksella, että he muistivat tervehtiä kohdatessa ”Buon giorno!”, toisin kuin täällä Suomessa on tapana.

Nyt törmäilin heihin jo taloyhtiömme postilaatikolla ja viedessäni roskia roskakatokseen. Jopa kaupassa, paikallisessa marketissamme, näin heitä satunnaisesti. Tuolloin en tiennyt, että jonain päivänä olisin itse se henkilö, joka seisoisi kassajonossa palaamassa jonnekin, josta olen lähtenyt, mutta paljon hikisempänä.  Syy kaupassa piipahtamiseen ei olisi vanukastarjous, vaan kotiin unohtunut juomapullo!

Eräänä päivänä sain sähköpostin. Sen otsikko oli: Yritysmaratonviesti.

Avasin viestin ja siellä he olivat kuvassa – valtavasti kokoontuneena samassa paikassa, iloisina ja onnellisina – ja hikisinä tietenkin. Juoksijat. Ai tuon voi juosta joukkueena? Noin 2.2 km. tuntui pitkältä matkalta – mutta aikaa olisi muutama kuukausi. Kehtaisinko – uskaltaisinko – jaksaisinko?

Perkele! Todellakin vaikka sitten kävelen, jos ei muuta – ainakin mäet. Mutta se joukkue… Otin paperilapun ja kynän ja lähdin kiertelemään toimistoa. Tiesin, että joukossamme oli heitä – juoksijoita. Lähestyin ensin heitä: ”Kiinnostaisiko osallistua Yritysmaratonille?” kysyin iloisesti ja jatkoin, ”kerään joukkueeseen juoksijoita ja kun harrastat jo, niin voisit lähteä mukaan – vaan pari kierrosta per nenä, rapee neljä kilsaa”. Ilmeisesti olin vakuuttava ja sain joukkueen melko helposti kasaan. Itse asiassa niin hyvin, että ensimmäisenä kahtena vuonna olin itse huoltojoukoissa ja organisaattorina – en vielä juossut itse.

Toisena vuonna kisojen päätyttyä ja leiriämme kasaan kerätessämme uhosin, että ensi vuonna itsekin juoksen. Se muistettiin, kun kasasin kolmannen vuoden joukkuetta: ”Krisu hei, ainakin se yksi kierros, lupasit – uhosit”.  Olen sanani mittainen mies ja olin viivalla muiden kanssa kolmantena vuonna.

  • Krisu hei, ainakin se yksi kierros, lupasit – uhosit

Nyt on siis tulossa kuudes kerta, kun meillä on joukkue kasassa. Itse olen saanut pureman, jonka patti ei parane. Juoksu ja kuntoilu ovat nyt osa elämää. Se on hyvin pitkälti Yritysmaratonviestin ansiota, joka on siis jo perinne Eilakaislalla. Juoksuharrastuksen on aloittanut tai uudelleen lämmitellyt useampi työntekijämme osittain tämän johdosta. Osa meistä piipahtaa myös HCR:ssä tänä vuonna.

Meillä on yhteiset juoksutreenit kevään mittaan, eli ollaan valmiina ja viivalla nähdään taas – rentosarjassa. Kehtaamme! Uskallamme! Jaksamme! (itse ainakin jonkin matkaa).

Kirjoittaja Kristian Kotilainen työskentelee asiakkuus- ja myyntipäällikkönä Eilakaislalla. Hänellä on vuosien kokemus henkilöstöpalvelualalta.

Älä aikaile, kerro meille tarpeesi!