Työaikalain uudistus (1/2)

Työaikalain kokonaisuudistus hyväksyttiin eduskunnassa 13.3.2019 ja se tulee voimaan 1.1.2020. Uudistukselle koettiin olevan tarvetta, koska edellinen työaikalaki on säädetty vuonna 1996. Tavoitteena on sanottu olevan laki, joka soveltuisi kaikille ja vastaisi nykypäivän työelämän tarpeisiin.

Lain soveltamisala laajenee eli yhä useampi työntekijä on työaikalain piirissä. Toisaalta samalla luvataan lisää joustoa soveltamiskysymyksiin ja työajasta sopimiseen.
 
Uudistuksen jälkeen työaikalain soveltuminen ei enää ole sidottu työntekopaikkaan. Missä teet työtä, ei ratkaise, oletko lain soveltamisen piirissä vai et. Esimerkiksi etätyön tekeminen tulee kuulumaan soveltamisalan piiriin.
 
Joustoja tulee muun muassa vuorokautisen säännöllisen työajan pidentämiseen, työehtosopimukseen perustuvaan keskimääräiseen säännölliseen työaikaan ja liukuvan työajan käyttöön. Lisäksi uudistus tuo vaihtoehdoksi niin sanotun joustotyöajan.
 
Työaikapankki, joka on jo ennestään ollut olemassa työehtosopimuksiin perustuen, on jatkossa mahdollista ottaa käyttöön myös työaikalain nojalla. Sen myötä myös sellaiset työnantajat, jotka eivät ole työehtosopimusjärjestelmän kautta voineet soveltaa työaikapankkijärjestelmää, voivat jatkossa sopia työaikapankin käytöstä.
 
Työaikalaki soveltuu lähtökohtaisesti kaikkiin työ- ja virkasuhteisiin. Uutta työaikalakia ei kuitenkaan sovelleta - kuten ei sovellettu vanhaakaan - yrityksen toimitusjohtajaan, koska toimitusjohtaja ei ole työsuhteessa. Tämän lisäksi työaikalain soveltamisalan ulkopuolelle voivat jäädä myös muut johtavassa asemassa olevat ja näihin rinnastettavassa itsenäisessä tehtävässä toimivat työntekijät, virkamiehet ja viranhaltijat sekä eräät muut uuden työaikalain 2 §:ssä erikseen määritellyissä tehtävissä työskentelevät työntekijät. Edellytyksenä kuitenkin on, että lisäksi niin sanottu työaika-autonomian kriteeri täyttyy.

Työaika-autonomiakriteeri täyttyy vain, mikäli työntekijän työajan käyttöä ei ennalta määritellä tai valvota. Työntekijän pitää siis tosiasiallisesti voida päättää päivittäisestä ja viikoittaisesta työajastaan ja työajan sijoittelusta. Näin ollen pelkkä esimiesasema tai asiantuntijarooli ei vielä sulje työntekijää työaikalainsäädännön ulkopuolelle, vaan työaika-autonomian kriteeri täyttyy vasta, kun työntekijä voi tosiasiallisesti itse päättää omat työaikansa. Mikäli esimerkiksi työnantajan asettama aikataulu tai työn mitoitus eivät tosiasiallisesti anna mahdollisuutta työajan itsenäiseen suunnitteluun ja asetteluun, kriteeri ei täyty.
 
Uusi soveltamisalan määrittely voi johtaa siihen, että jatkossa työaikalaki soveltuu moniin asiantuntijatöihin, joihin vanha laki ei soveltunut. Tämän vuoksi työaikalakiin onkin otettu uusi niin sanottua joustotyöaikaa koskeva säännös, jonka sanotaan helpottavan itsenäisessä asiantuntija-asemassa työskentelevien henkilöiden työajasta sopimista. Joustotyöajasta ja työaikapankista kirjoitetaan seuraavassa blogissa tarkemmin.

Osa 2: Työaikalain uudistus (2/2) >

Lue lisää: HR-konsultointi ja työsuhdejuridiset palvelut >

Lisää luettavaa: