Nyt on h-hetki ravistella työnantajien asettamat kielitaitovaatimukset nykyaikaan

Osaajapulasta on jo pitkään kohistu; työnantajien vaatimukset eivät yksinkertaisesti osu tällä hetkellä tarjolla olevaan osaamiseen, ja väestön ikääntyessä työssäkäyvien määrä vähenee vuosi vuodelta. Erilaisia ratkaisuja on myös esitetty, kuten tarvittavan osaamisen täsmäkouluttaminen työnantajille sekä kansainvälinen rekrytointi. Molemmissa on tietysti omat haasteensa ja ne vaativat työnantajilta tietoista panostamista. Ukrainassa käytävän sodan takia kuitenkin elättelen toivoa, että kansainvälinen rekrytointi voisi nousta uudelle tasolle ja järkyttävän tapahtuman seurauksena voisi olla jotain hyvää, niin sotaa pakeneville kuin Suomen työmarkkinoille.

Rekrytointipalveluita tarjoavana yrityksenä meidän tehtävämme on kuunnella asiakkaidemme toiveita ja löytää heille sopivin osaaja. Aina toisinaan vastaan tulee kuitenkin melkoisen mahdottomia vaatimuksia/toiveita (=yksisarvisia) ja joskus myös suorastaan tiettyjä ryhmiä syrjiviä toiveita. Rekrytoinnin ammattilaisina vastuunamme on konsultoida asiakasta heidän tarpeistaan ja eri vaihtoehdoista sekä tarvittaessa myös haastaa syrjiviä näkemyksiä. Jotta rekrytoinnilla on toivoa onnistuneesta lopputuloksesta, tulee meidän olla rehellisiä ja realistisia sekä itsellemme että asiakkaille.

Keskustelu onnistuu yleensä hyvin ilman molemminpuolista täydellistä kielitaitoa

Eräs toistuva osaamisvaade asiakkaiden suunnalta on jo pitkään harmittanut itseäni rekrytointeja tehdessä. Nimittäin kielitaito, ja tässä tapauksessa tarkoitan erityisesti suomen kielen taitoa. Talent sourcaajana tiedän, että osaamista olisi maailmassa ja myös Suomessa saatavilla vaikka kuinka paljon, ellei sitä torpattaisi usein täysin turhalla vaatimuksella osata suomen kieltä.

Kun asiakkaan kanssa pidetään aloituspalaveri ja käydään rekrytoitavan tehtävän kuvausta sekä vaadittuja taitoja läpi, moni saattaa kielitaidon kohdalla sanoa, että olemme kansainvälinen yritys ja englanti on konsernikieli, joten sen pitää ehdottomasti olla sujuva, mutta tietysti myös suomea pitää osata. Tässä kohtaa yleensä kysyn, että miksi suomea pitää osata, jos konsernikieli on englanti tai kuinka hyvin suomea pitää osata. Yleisin vastaus tähän on, että asiakkaiden takia. Jotkut voivat mainita syyksi myös kollegat ja kahvitaukorupattelun, mutta jos kollegoidenkin pitää osata englantia, niin perustelu ei oikein ole validi.

Usein myös kansainvälisten yritysten kanssa toimivat asiakkaatkin edellyttävät työntekijöiltään englannin kielen osaamista, joten on vaikea ymmärtää, miksi sitä ei sitten kuitenkaan haluta käyttää kommunikointikielenä eri tahojen kanssa – muistuttaisiko joku, miksi englannin kieltä pitikään osata?

Tässä on kuitenkin todella paljon alakohtaisia eroja ja esimerkiksi IT-alalla kielitaitoon suhtaudutaan paljon joustavammin. Englantia osaavat ”kaikki”, sitä käytetään myös työkielenä arjessa ja on vain etu, jos suomea osaa tai ymmärtää. On esimerkiksi ihan tavallista, että asiakas puhuu tapaamisissa suomea ja asiantuntija vastaa englanniksi. Molemmat tahot ymmärtävät kuitenkin toisiaan ja sehän kommunikoinnissa onkin tärkeintä.

Ukrainalaisten osaajien työllistäminen voi olla käännekohta Suomen työmarkkinoille

Ukrainassa käynnistynyt sotatilanne on ennennäkemättömällä tavalla herättänyt valtavaa auttamisenhalua sekä Suomessa, että muualla Euroopassa. Ensi sijassa on tietenkin tärkeää saada ihmiset turvaan ja perustarpeet täytettyä. Mutta kriisin mahdollisesti pitkittyessä ja kaupunkien ja kotien tuhouduttua, monet ovat tilanteessa, jossa uutta elämää on alettava rakentamaan toisessa maassa ainakin väliaikaisesti.

Tässä kohtaa toivon, että suomalaisten auttamishalu on edelleen voimissaan ja että tämä heijastuu myös yritysten rekrytointipäätöksiin. Ukrainalaiset ovat hyvin koulutettuja ja monelle töihin pääseminen varmasti auttaisi myös elämän mullistaneesta sodasta selviämisessä. Paenneilla on tietenkin myös huoli ja tarve voida auttaa Ukrainaan jääneitä ja siksi moni myös haluaa päästä nopeasti työelämään. Tällä hetkellä Suomeen on tullut arviolta 10 000 ukrainalaista (kansainvälisen suojelun hakemusten perusteella) ja odotettavissa on vielä useita kymmeniä tuhansia lisää.

Jos jotain hyvää sodan seurauksena saa toivoa, on se, että jatkossa osaamme rekrytoida entistä kansainvälisemmin, ammatillinen osaaminen edellä ja luottaa siihen, että osaamme kommunikoida toistemme kanssa kielellisistä haasteista huolimatta.

Lisää luettavaa: