Miten olen mokannut työhaastatteluissani

Kirjoittanut Eilakaisla - 27.01.2015

Koko työurani on rakentunut pätkistä. Olen kirjoittanut lukemattomia työhakemuksia ja käynyt niin monissa työhaastatteluissa, että olen nähnyt useammin rekrytoijia, kuin isoäitiäni. Osa haastatteluista on mennyt hyvin, osa ei niinkään. Kaikista olen toivottavasti kuitenkin oppinut jotain.

1. Muista pukea vaatteet

Tiedättehän ne kaikki vinkit oikeasta haastattelupukeutumisesta: pukeudu asiallisesti, pukeudu sopivasti hakemaasi työtä varten, älä haise hajusteille jne. Minun vinkkini on, että kannattaa muistaa hoitaa se pukeminen kunnialla loppuun saakka.

Hain kerran sisäsiistiä toimistotyötä, johon valitsin haastatteluvaatteeksi konservatiivisen kotelomekon. Haastattelu sujui kivasti ja lopuksi nousin tuolistani kättelemään haastattelijoita. Kumartuessani hieman eteenpäin, tunsin selässäni ylimääräisen ilmavirran. Vasta siinä vaiheessa tajusin unohtaneeni vetää mekon vetoketjun selästä kiinni. Korjasin ryhtini ja toivoin mekon pysyvän päällä.  Poistuin huoneesta merkillisesti peruuttamalla.

2. Älä sano olevasi helppo – paitsi jos haet työtä seuralaispalvelusta

“Kerro vahvuuksistasi”, on varmaan kaikkein tavallisin haastattelukysymys. Kerran onnistuin mokata jopa näin yksinkertaisen kysymyksen, vastasin nimittäin: “Mä olen aika helppo.” Kaksi mieshaastattelijaa hieman kohottelivat kulmiaan, mutta päättivät rekrytoida minut kyseenalaisesta vastauksestani huolimatta. Olin yrittänyt sanoa olevani sellainen joustava tyyppi, jonka kanssa on kiva tehdä töitä. Jotenkin sanat vain tulivat ihan väärin ulos suustani.

3. Älä hauku paikan pomoa

Hakiessani viimeisintä työpaikkaani yritin haastattelussa sanoa, että mustavalkoiset business-kuvat ihmisistä ovat epäkiinnostavia ja antavat vanhanaikaisen vaikutelman. Onnistuin kuitenkin muotoilemaan asiani niin, että kutsuin avoimen tehtävän esimiestä pönöttäjäksi.

Kaikissa yllämainituissa tapauksissa sain hakemani paikan. Se on oikeastaan vähän hassua, sillä olen ollut myös täynnä motivaatiota, erinomaisesti valmistautuneena todella hyvin menneissä haastatteluissa – ja jäänyt silti vaille työpaikkaa.

Eilakaislalla (ja sen Pönöttäjän alaisena) työskentelyn yksi parhaista asioista oli mahtaviin rekrytoinnin ammattilaisiin tutustuminen. Heidän ammattitaitonsa ja aito halu löytää hyvät työntekijät oikeisiin töihin, on auttanut ymmärtämään, että haastatteluissakin voi vähän mokata. He osaavat kyllä nähdä pienten kommellusten takaa sen todellisen ihmisen ja työnhakijan. Ja joskus voi olla niinkin, että jos pystyy pienen mokan jälkeen kokoamaan itsensä, haastattelijalle voi tulla kuva, että tämä tyyppi ei pienistä hätkähdä.

Kannattaa siis mennä vain eteenpäin positiivisella mielellä ja omana itsenään. Sillä asenteella se juuri minulle sopiva työkin tulee toivottavasti vastaan!

Kirjoittaja Marianna Jokila työskenteli syksyn Eilakaislalla sosiaalisen median projektitehtävässä.