Henkilöstöpalveluyritykset mukaan hallituksen yksilöllisen työnhaun malliin?

Suomessa oli vuonna 2020 työllisiä vähemmän ja työttömiä enemmän edellisvuoteen verrattuna. Tilastokeskuksen marraskuussa julkaisema tieto tuskin ketään yllättää – onhan kuluva koronakriisiksi muodostunut vuosi tarkoittanut entistä enemmän yt-neuvotteluita sekä irtisanomisien että lomauttamisien osalta. Naisten ja nuorten ylikorostuminen työttömyysluvuissa on pitkälti selitettävissä sillä, että palveluala, johon koronakriisi ensin löi, kärsii edelleen rajoitteista ja yhteiskunnan osittaisesta sulkemisesta. Mutta mikä neuvoksi? Jo ennen koronakriisiä hallituksen agendalla oli nostaa työllisyysastetta 75 prosenttiin ja löytää 30 000 työttömälle työnhakijalle töitä, joten vanhat tavoitteet eivät enää riitä.


Hyviä keinoja kaivataan kipeästi, sillä valtio velkaantuu päivä päivältä ja velkaantuminen kasvaa jokaisen tuottamattoman työttömän myötä. Miten saamme tehokkain keinoin työttömät työnhakijat työllistymään ja veronmaksajiksi tukemaan Suomen bruttokansantuotteen kehittymistä? Lisättäköön, että Suomen ikääntyvä väestökanta asettaa haasteelle omat aikapaineensa.

Työnhakijan aikaistettu tuki kaikkien etuna

Hallituksen syyskuussa lanseeraama yksilöllisen työnhaun malli on tietynlainen versio Sipilän hallituksen omatoimisen työnhaun mallista, jossa kritisoituja kohtia on pyritty ratkaisemaan miellyttävämmillä vaihtoehdoilla. Kaikessa yksinkertaisuudessaan malli pyrkii velvoittamaan työttömiä hakemaan omavalintaista työtä henkilökohtaisen kertoimen mukaan, sekä tarjoamaan nykyistä aiemmin ja useammin tukea TE-toimistolta. Henkilökohtainen kerroin määräytyy asuinalueen työtilanteen sekä työttömän työkyvyn mukaan. TE-toimiston tuki puolestaan tarkoittaa nykyistä nopeampaa ensimmäistä yhteydenottoa sekä tiheämpiä tapaamisia. Tehostettu ja aktiivisempi TE-tuki tarkoittaa luonnollisesti lisäkustannuksia jopa kymmenien miljoonien verran.

En usko, että mikään yksittäinen teko itsessään ongelmaa tulee ratkaisemaan, tai että nopeasti näkyviä ratkaisuja löytyisi. Olen sen sijaan sitä mieltä, että työttömälle tehostettu, aikaistettu sekä henkilöity tuki tuo paljon hyötyä niin työnhakijalle, rekrytoivalle taholle kuin valtiollekin. Jos työtön saa henkilökohtaisen yhteydenoton jo viidentenä päivänä, voi moni sparrausapua kaipaava aktivoitua nopeammin löytäen uuden työpaikan. Kun itse jäin työttömäksi, oli TE-keskus liikkeissään valitettavan hidas. Olin useamman kuukauden etsimisen jälkeen jo löytämässä uutta työtä omatoimisesti ennen kuin olin saanut TE-keskukselta ensimmäistäkään kirjettä tai kutsua työllistymistäni edistävään infotilaisuuteen!

Kolmikantamalli ratkaisuksi yksilöllisen työnhaun malliin?

Asiaa pitää lähestyä työttömän näkökulmasta, ihminen auttaen toista. Vastikään työttömäksi jääneiden joukossa on suuri osa sellaisia, joiden osaaminen vastaa työmarkkinoiden tarpeita. Heille riittävä tuen muoto voi olla tarjota työnhakua edistäviä palveluita, kuten tietoa siitä, miten työtä kannattaa etsiä. CV:n ja LinkedIn-profiilin kuvaavaksi ja edustavaksi laittamiseen sekä haastatteluvalmennukseen voisi mielestäni saada yksityiseltä puolelta arvokasta apua. Jos rekrytointia päivittäin työkseen tekevät ovat tätä osuutta valmentamassa, on sisältö taatusti nykypäivästä. Nopeammalla ja yksilöllisemmällä sekä laadullisesti tehokkaammalla palvelulla pienennämme siis työttömien riskiä joutua pitkäaikaistyöttömiksi, jonka itsessään tiedetään nostavan riskiä mm. syrjäytymiselle.

Rekrytoiville tahoille yksilöllisen työnhaun malli tarkoittaisi mahdollisesti enemmän, mutta taatusti nykyistä parempia hakemuksia. Jos mahdollisesti kasvava työhakemusmäärä mietityttää, voin rauhoittaa sillä, että ammattirekrytoijille se ei tuskaa tuota! Kokemuksen lisäksi meillä on hyödynnettävissä erilaisia työkaluja, joilla rekrytointi hoituu tehokkaasti. Kun työtön itse pääsee valitsemaan, mitä avoimia työpaikkoja hän hakee, tulee rekrytoivalle taholle vähemmän epäkurantteja hakemuksia ja enemmän motivoituneita työnhakijoita, joiden keskuudesta on helpompi löytää ne helmet, joita on lähdetty hakemaan!

Uskaltaisin väittää, että jos yksityinen sektori otettaisiin talkoisiin mukaan, nopeutuisi ja helpottuisi työllistyminen. Yksi suuri hyöty tässä olisi se, että työttömät pääsisivät valmennuksissa suoraan rekrytoijien kanssa tekemisiin ja siten myös kiinni esimerkiksi hiljaisessa haussa oleviin työpaikkoihin. Jos rekrytointiin keskittyneet yritykset osallistuisivat yksilöllisen työnhaun mallin tukipalveluiden tarjoamiseen, saataisiin samalla huomattavasti enemmän vuorovaikutusta ja tiedon jakamista kaikkien kolmen osapuolen välillä. Voisiko yhteistyö yksityisen sektorin kanssa ollakin siis se tuottavin ratkaisu?

Tutustu henkilöstöpalveluihin >

Lisää luettavaa: