Kulttuurin merkitys asiakkuusjohtajan rekrytoinnissa

Rekrytarinat-podcastin tuoreessa jaksossa vieraina ovat Lataamolta Kaisa Heinonen ja Outi Hilakari. Kaisa toimii Lataamolla talous- ja henkilöstöjohtajana, ja Outi puolestaan asiakkuusjohtajana vuoden Lataamo-kokemuksella. Jaksossa keskustellaan muun muassa siitä, minkälainen merkitys kulttuurilla ja arvoilla voi parhaimmillaan olla työpaikan valinnassa, vaikka itse rooli olisi jotain muuta kuin hakija oli seuraavaksi askeleeksi urallaan suunnitellut. Kuuntele jakso >

Lataamo on tapahtumatuotannosta ponnistanut 21-vuotias markkinointitoimisto. Viime vuodet ovat pakottaneet kehittymään myös kohtaamisten ulkopuolelle muuhun markkinointiin, mikä on myötävaikuttanut Lataamon henkilöstömäärän kasvuun ja tuleviin kasvutavoitteisiin.

Tarve asiakkuusjohtajan rekrytointiin nousi vahvasti kasvuhakuisista tavoitteista.

"Kasvuahan tehdään niin, että meillä on loistavia ihmisiä, joilla on loistavat myyntitaidot tekemässä asiakkaiden kanssa töitä. Tätä osaamista meillä ei voi koskaan olla liikaa. Lähdimme myös Outia etsiessämme hakemaan uutta, aiempaa monipuolisempaa ja kokeneempaa markkinoinnin osaamista", Kaisa muistelee rekrytoinnin lähtökohtia.

Kulttuurisopivuus on Lataamon rekrytointien keskiössä

Tehtävässä onnistumisessa kriittistä oli taustalla oleva myyntikokemus ja asiakasymmärrys, mutta Kaisa täydentää myös muita tehtävän kannalta oleellisia asioita: "Aina positiossa kuin positiossa haemme asennetta, motivaatiota ja halua olla nimenomaan yksi lataamolainen. Myös se, että sopii meidän porukkaan ja kulttuuriin, on tärkeää – vaikka olisit kuinka hyvä siinä mitä teet, mutta muu sakkaa, ei hommasta tule mitään."

Outi oli irtisanoutunut edellisestä työstään ja piti pienen tuumintatauon pohtien, mitä todella haluaa tehdä jatkossa. Lataamoon liittynyt positiivinen mielikuva taustalla loi hyvän maaperän tehtävästä kiinnostumiselle, kun kaveri vinkkasi avoimesta positiosta. Outi oli kuitenkin toiminut esihenkilö- ja johtotehtävissä, eikä aluksi ajatellut asiakkuusjohtajan roolin olevan sitä, mitä uralleen seuraavaksi toivoi. Ajatus jäi kuitenkin takaraivoon mietityttämään, joten hän päätti soittaa ja keskustella lisää tehtävästä.

"Kun luin ilmoitustekstin, ajattelin, että handlaan homman, no problem! Jäin kuitenkin miettimään, että onko tämä kuitenkaan se positio, jossa olen itse sitten tyytyväinen", Outi kertoo ja lisää, että kun on toiminut pitkään toimialalla, hänelle oli kertynyt paljon tuttuja, jotka tunsivat Laatamon ja ihmisiä sieltä.

"Kaikki joiden kanssa juttelin asiasta sanoivat heti, että vitsi, se on ihan sun talo, mutta onko se sun tehtävä? Sitä mietinkin sitten tosi tarkkaan."

"Olen ollut tosi tyytyväinen itseni kohdalla siihen, että laitoin narikkaan ajatukset siitä, että pitäisi olla jokin johtoryhmäpaikka tai tiimiesihenkilö. Kun tutustuin rekryprosessin aikana muihin ihmisiin niin vahvistui ajatus, että haluan olla osa tätä porukkaa, ja kyllä elämä sitten kuljettaa. Ei koskaan tiedä, mitä kaikkea uutta tulee vastaan, kun viihdyt talossa ja yritys kasvaa ja kehittyy. Täytyy sanoa, että nyt on ollut todella ihanaa olla juurikin tässä positiossa."

Uralla askel taaksepäin voikin olla kiinnostavin ratkaisu, kun muut asiat vakuuttavat

Kaisa muistelee, että Outi ei lopulta ikinä laittanut virallista työhakemusta, prosessi eteni keskusteluiden ja CV:n kanssa. Molemmat puolet olivat hyvin avoimia pohdinnoistaan sen suhteen, onko rooli Outille se oikea ja oliko tässä löytymässä sopiva pari.

Outi täydentää: "Koko prosessissa oli kiva, että pystyimme puhumaan tosi suoraan, oikeasti asioista kerrottiin rehellisesti. Olen ollut itsekin myös rekrytilanteissa, joissa tarina on ollut vähän erilainen kuin totuus. Näin jälkikäkäteen on hämmentävää, että yritykset toimivat näin, kun halutaan saada työntekijä sitoutumaan. Täydellistähän ei ole, mutta auttaa, kun molemmat puolet on tiedossa: mikä toimii ja mikä on vielä kehityksen alla, tiedät mihin tulet ja mitä sinulta odotetaan."

Outi kertoo myös saaneensa toisessa haastattelussa ennen case-tehtävää Lataamon arvokirjan mukaansa.

"Saattaa kuulostaa todella kliseiseltä, mutta minulla oli ihan tippa linssissä kun luin sitä, johtuen osin myös asioista, joita oli aiemmin tapahtunut. Mietin, että jos he nämä asiat painaa paperille ja jakaa tätä kirjasta, niin pakkohan tämän on olla totta. Minulla oli useampia prosesseja menossa ja tässä vaiheessa tuli tunne, että mieti nyt, haluatko jonkin tietynlaisen tittelin vai menetkö nyt jopa tietyllä lailla vähän taaksepäin, mutta taloon, joka tuntuu omalta paikalta ja ihmiset tuntuvat siltä, että heidän kanssa haluan tehdä töitä. Siinä vaiheessa oma mindsetti alkoi kääntyä siihen, että nyt laitetaan kaikki paukut tähän."

Case-tehtävä rekrytointiprosessissa tarjoaa kurkistusikkunan käytännön työhön

Kaisa kertoo, että tämäntyyppisiin rooleihin heillä on tapana teettää pieni case-tehtävä.

"Sen avulla nähdään, kohtaavatko ajatusmaailmamme ja hakija pääsee testaamaan, ovatko nämä asioita, joiden parissa haluaisi oikeasti tehdä töitä. Haemme myös aina jotain uutta osaamista taloon, sillä olemme vain meidän ihmisten summa. Kokemusta ja osaamista selkeästi oli ja mietimme, onko se juuri sitä meille sopivaa", toteaa Kaisa.

Case-tehtävänä toimi asiakasbriiffi, johon Outi loi oman ehdotuksensa annetun budjetin pohjalta. Tehtävän esittelyn yhteydessä käytiin palautetta läpi ja Kaisa nostaa esiin, että Outi oli selvästi panostanut tähän ja rakentanut sen niistä lähtökohdista, mitä ajatteli Lataamon etsivän, painottaen tapahtumapuolta. Rakentavana palautteena hän olisi voinut korostaa vielä enemmän omaa aiemmissa töissään kartuttamaa osaamistaan, sillä sitä nimenomaan haettiin. Tehtävän myötä Lataamon arvot ja kulttuuri tulivat jo toteennäytetyiksi, mikä osaltaan myös vakuutti rekrytoivan tahon.

Tehtävä oli Outin mielestä inspiroiva ja kiva tapa tutustua yhteen asiakkaista, ja presentaation teko sujui melko rutiinilla. Oli hyvä myös huomata, mitä hänenlaiselta henkilöltä oikeasti toivottin eikä haluttu, että hän menisi valmiiseen muottiin.

Kaisa myös lisää, että Outista näkyi motivaatio, asenne ja halu tulla juuri heille töihin.

"Prosessin aikana meille vahvistui se, että olimme löytäneet matchin", Kaisa summaa.

Rehellinen keskustelu ja avoin mieli tuottavat parhaan lopputuloksen

Outi jakaa viimeisimmän kokemuksensa perusteella vinkkinsä muille työnhakijoille: "Kuuntele itseäsi – mikä olisi sellainen paikka ja tehtävä, jossa olisi kivaa, viihtyisit, kehittyisit ja kasvaisit. Elämää ja työnhakua ei kannata ottaa liian vakavasti. Jos jokin mietityttää että olisiko tuo minun juttuni, niin lähde hakemaan. Avoin mieli ja volyymia, ei kannata pelata yhden kortin varaan, muuten prosessista voi tulla todella pitkä, jotta oma paikka löytyy."

Kaisa on samoilla linjoilla: "Avoimuus, aktiivinen kysely ja kyseenalaistaminenkin jossain mielessä – se että nostaa esille myös asioita, jotka mietityttävät, on tärkeää. Jos työnhakija sanoo työhaastattelussa, ettei mikään mietitytä, en usko sitä, tai ehkä hakija ei ole miettinyt asioita niin pitkälle kuin ehkä pitäisi. Meillä on kaikilla oma taustamme ja peilimme on aina siinä mitä olemme aiemmin kokeneet. Työnantajallekin on haastavaa välittää se todellisuus työtehtävästä. Olisi siis hyvä, että päästäisiin aitoihin keskusteluihin. Jos tuntuu että sellaista keskusteluyhteyttä ei löydy, voi miettiä, onko tämä nyt minulle se oikea paikka."

 

 

Lisää luettavaa: